Mummo vs Fingerpori – kumpi kuvaa suomalaisen arjen paremmin?

Yhteenveto

✓Tarkistanut Riikka Heikkilä Arvostelu: Mummo vs Fingerpori – kumpi kuvaa suomalaisen arjen paremmin? Tämä kysymys on jakanut sarjakuvaharrastajia jo yli vuosikymmenen. Anni Nykäsen piirtämä Mummo debytoi vuonna 2008 ja voitti seuraavana vuonna Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun, kun taas Pertti Jarlan Fingerpori...

7 minuutin lukuaika

Sisällysluettelo

1 Suora vastaus: kumpi voittaa arjen kuvauksessa?
2 Taustat: kaksi erilaista suomalaista sarjakuvaa
3 Tyyli ja visuaalisuus: karikatyyri vastaan havainnoiva piirros
4 Arjen kuvaus: mitä kukin sarjakuva näyttää suomalaisesta elämästä
5 Hahmot: Mummo-akka vastaan Fingerporin laumasielusto
6 Julkaisuhistoria ja kulttuurinen vaikutus
7 Vertailutaulukko: Mummo vs Fingerpori
8 Tyylillinen vertailu: strippiformaatti vastaan hahmolähtöinen kerronta
9 Kumpi sopii kenelle?
10 Usein kysytyt kysymykset
10.1 Kuka on Mummo-sarjakuvan tekijä?
10.2 Milloin Fingerpori alkoi ilmestyä?
10.3 Missä Mummo-sarjakuvaa julkaistaan?
10.4 Onko Fingerporista tehty elokuva?
10.5 Kumpi sarjakuva on parempi suomalaisen arjen kuvaaja?
10.6 Kuinka arvioida näitä sarjakuvia oikein?
11 Lähteet

Tarkistanut Riikka Heikkilä

Arvostelu: Mummo vs Fingerpori – kumpi kuvaa suomalaisen arjen paremmin? Tämä kysymys on jakanut sarjakuvaharrastajia jo yli vuosikymmenen. Anni Nykäsen piirtämä Mummo debytoi vuonna 2008 ja voitti seuraavana vuonna Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun, kun taas Pertti Jarlan Fingerpori aloitti Helsingin Sanomissa helmikuussa 2007 ja on sittemmin paisunut Lambiek Comiclopedian mukaan yli 300 000 kappaleen albumimyynnin jätiksi. Molemmat sarjakuvat väittävät tavoittavansa suomalaisen tavallisen elämän – mutta eri tavoin ja eri äänillä.

LyhyestiFingerpori kuvaa arkeaan sanaleikein ja absurdilla strippihuumorilla, Mummo taas purevan havainnoivalla isoäitiäänellä. Kumpikin tavoittaa jotain oleellista suomalaisuudesta – mutta Mummo tekee sen arjen tasolta, Fingerpori etäältä ironisen linssinsä läpi. Valinta riippuu siitä, haluatko nauraa sanalle vai tilanteelle.

Suora vastaus: kumpi voittaa arjen kuvauksessa?

Jos arjen kuvaus tarkoittaa tunnistettavuutta – kahvipöytäkeskusteluja, sukupolvien eroja, yhteiskunnallisia murteita – niin Mummo vie pisteen. Anni Nykäsen savo-karjalainen isoäiti kommentoi maailmaa niin konkreettisesti, että suomalainen lukija tunnistaa repliikin omaisen sukulaisen suusta. Fingerpori puolestaan on mestarillinen sanaleikkisarjakuva, jonka huumori nojaa kielelliseen kaksoismerkitykseen eikä niinkään arkiseen tilanteeseen. Se kuvaa suomalaisuutta viistosti, karikatyyrin kautta.

Fingerporin albumimyynti (arv.)yli 300 000 kpl (Lambiek Comiclopedia)

Fingerporin julkaisu alkoi5.2.2007 (Wikipedia / Fingerpori)

Mummon ensimmäinen albumielokuu 2010 (Wikipedia / Anni Nykänen)

Mummon kilpailupalkintoKemin pohjoismainen sarjakuvakilpailu 2009 (Wikipedia / Anni Nykänen)

Taustat: kaksi erilaista suomalaista sarjakuvaa

Pertti Jarla on nastolalainen itseoppinut sarjakuvapiirtäjä, joka syntyi 25. lokakuuta 1971. Hän kehitti Fingerporin edeltäjänsä Karl-Barks-Stadtin pohjalle, ja sarjakuva ilmestyi ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomissa 5. helmikuuta 2007. Fingerpori-Wikipedian mukaan sarjakuva ilmestyy nykyisin lukuisissa suomalaisissa sanomalehdissä – arviolta noin 40 julkaisussa – ja siitä on koottu useita albumeita. Vuonna 2019 sarjakuvasta tehtiin myös elokuva, jonka ohjasi Mikko Kouki.

Anni Nykänen syntyi 29. joulukuuta 1983 Lappeenrannassa ja asuu Turussa. Anni Nykäsen Wikipedia-artikkelin mukaan hän aloitti Mummon piirtämisen vuonna 2008, ja sarjakuva alkoi ilmestyä Seura-lehdessä vuoden 2010 alusta. Nykänen on koulutukseltaan graafinen suunnittelija, ja Mummo edustaa hänen henkilökohtaisinta taiteellista ääntään: savo-karjalaisen isoäidin silmin katsottua arkea.

Suomalaisen sanomalehtisarjakuvan traditiossa on tapana, että yksi vahva ääni kantaa sarjaa vuosikausia, kuten voimme havaita klassisten sanomalehtistrippien pitkässä historiassa. Sekä Fingerpori että Mummo noudattavat tätä perinnettä, mutta eri tavoin.

Tyyli ja visuaalisuus: karikatyyri vastaan havainnoiva piirros

Fingerporin visuaalinen maailma on tietoisesti kaavamainen ja tyyliä toistava. Jarla käyttää samoja hahmoja stripistä toiseen, ja komiikka syntyy viimeisessä ruudussa paljastuvasta sanaleikistä tai tilanteen käänteestä. Hahmot ovat tyyppejä, eivät yksilöitä: juoppo, asianajaja, ratsastustyttö. Fingerpori nauraa tyypeille, ei henkilöille.

Hyvä tietääFingerporin huumori perustuu pitkälti kielen kaksoismerkityksiin ja suomen kielen erityispiirteisiin – siksi se kääntyy huonosti muille kielille ja toimii parhaiten nimenomaan suomalaisen lukijan kanssa.

Mummon tyyli on lämmin ja persoonallinen. Nykäsen piirrosjälki on pehmeämpää, hahmon ilmeet ja eleet kertovat tarinaa yhtä paljon kuin sanat. Isoäiti ei ole pelkkä tyyppi vaan tunnistettava henkilö, jolla on historia, puhetapa ja katseensuunta. Tämä tekee Mummosta emotionaalisesti lähestyttävämmän – mutta kenties vähemmän universaalin kuin Fingerpori.

Suomalainen kahvipöytä aamuauringossa, sanomalehti ja silmälasit pöydällä

Arjen kuvaus: mitä kukin sarjakuva näyttää suomalaisesta elämästä

Mummo tarttuu arjen konkreettisuuteen: terveyskeskusjonot, lasten kasvatus, digitalisaation ihmettely, vanhusten asema yhteiskunnassa. YLE:n haastattelussa vuodelta 2013 Anni Nykänen kertoi poimivansa ideoita ympäröivästä elämästä ja pyrkivänsä julkaisemaan uuden stripin viikoittain. Tämä yhteys reaaliaikaiseen arkeen näkyy sisällössä – Mummo reagoi yhteiskunnallisiin muutoksiin nopeasti ja suoraan.

Fingerpori ei pyri realistiseen arjen kuvaukseen samalla tavoin. Sen ”arki” on absurdia, karikaturisoitua ja sanaleikkien värittämää. Fingerporin Suomi on karikatyyri – tunnistettava, mutta etäännytetty. Se ei kommentoi suoraan eläkejärjestelmää tai hoivakriisiä; se nauraa kielelle, jolla niistä puhutaan.

Mummo ei naura sanaleikille vaan tilanteelle – ja juuri siksi se tunnistaa arjen tavalla, johon Fingerpori ei yllä.

Hahmot: Mummo-akka vastaan Fingerporin laumasielusto

Mummon päähenkilö on nimensä mukainen isoäiti, jonka Nykänen on sijoittanut savo-karjalaiseen puhetapaan ja maailmankuvaan. Hahmolla on selkeä identiteetti, ja lukija seuraa hänen kauttaan maailmaa. Tämä tekee Mummosta henkilövetoisen sarjakuvan – kuten klassinen antisankari tai sivustaseuraaja, joka kommentoi ympäristöään.

Fingerporissa hahmogalleria on laajempi mutta vähemmän syvä. Mukana ovat toistuvat tyypit, joista jotkut ovat saaneet vakiintuneen paikan lukijoiden mielissä, mutta kukaan heistä ei varsinaisesti kasva tai muutu. Se on strippiformaatin luonne: jokainen strippi on itsenäinen vitsi. Vertailuksi voidaan mainita, miten Kiroileva Siili rakentaa huumorinsa yhden vahvan päähenkilön varaan – samaan tapaan kuin Mummo.

Julkaisuhistoria ja kulttuurinen vaikutus

Fingerporin kulttuurinen vaikutus on kiistaton. Noin 40 sanomalehteä julkaisee sitä, ja albumeita on myyty arviolta yli 300 000 kappaletta Lambiek Comiclopedian tietojen perusteella. Lisäksi sarjakuvasta tehtiin vuonna 2019 elokuva, mikä kertoo brändin laajuudesta. Fingerpori on muuttanut suomalaisen sanomalehtisarjakuvan odotuksia: se osoitti, että rohkea, poliittisesti epäkorrekti ja kieltä venyttävä strippi voi menestyä valtavirran lehdistössä.

Mummon kulttuurinen vaikutus on laadullisesti erilainen. YLE:n artikkelissa vuodelta 2010 Nykäsen Mummo rinnastettiin Milla Paloniemen Kiroilevaan Siiliin osana uuden aallon suomalaisia verkkosarjakuvia, jotka nousivat kotimaiseen tietoisuuteen digitaalisen jakamisen myötä. Mummo osoitti, että ikääntyvä nainen voi olla sarjakuvan aktiivinen sankari eikä vain sivuhahmo.

Miksi tämä on tärkeääSuomalaisen sarjakuvakentän monimuotoisuus näkyy siinä, että molemmat sarjakuvat ovat menestyneet omilla ehdoillaan: Fingerpori lehtisarjakuvana, Mummo verkosta nousseena ilmiönä. Ne eivät kilpaile samasta yleisöstä vaan täydentävät toisiaan.

Vertailutaulukko: Mummo vs Fingerpori

Ominaisuus	Mummo (Anni Nykänen)	Fingerpori (Pertti Jarla)
Julkaisuvuosi	2008	2007
Julkaisukanava	Seura-lehti (2010 alkaen), blogi	Helsingin Sanomat + n. 40 lehteä
Päähenkilö	Savo-karjalainen isoäiti	Vaihtuva hahmogalleria (tyypit)
Huumorin laji	Tilannehuumori, havainnoiva ääni	Sanaleikki, absurdi, kielellinen
Arjen kuvaus	Suora, tunnistettava, emotionaalinen	Etäännytetty, karikatyyrinen
Albumimyynti (arv.)	Useita albumeita, ei julkista lukua	Yli 300 000 kpl (Lambiek)
Elokuvasovitus	Ei	Kyllä (2019, ohj. Mikko Kouki)
Kilpailupalkinnot	Kemin pohj. sarjakuvakilpailu 2009	Laaja medianäkyvyys, ei tiedossa

Tyylillinen vertailu: strippiformaatti vastaan hahmolähtöinen kerronta

Kriteeri	Mummo	Fingerpori
Onko teos helppo aloittaa?	Kyllä – jokainen strippi itsenäinen	Kyllä – jokainen strippi itsenäinen
Sopii käännettäväksi?	Kohtalaisesti – murre haastavaa	Huonosti – sanaleikki katoaa
Ikäsidonnaisuus	Puhuttelee erityisesti aikuisia, seniorit	Laaja ikäjakauma, nuoret + aikuiset
Yhteiskunnallisuus	Vahva, suora kommentointi	Epäsuora, ironian kautta
Verkossa saatavilla	Osin (blogi, Seura-lehden arkisto)	Osin (HS-arkisto, albumit kaupoissa)

Kumpi sopii kenelle?

Jos etsit sarjakuvaa, joka laittaa sinut miettimään omaa arkeasi ja tunnistamaan suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia empaattisen hahmoon kautta, Mummo on oikea valinta. Se sopii erityisesti lukijoille, jotka arvostavat tunnistettavuutta ja inhimillisyyttä.

Jos taas haluat nopeaa älyhuumoria, kielellistä leikittelyä ja absurdia tilannekomediaa, Fingerpori on ylivertainen. Se on loistava kahvitaukosarjakuva – jokainen strippi kestää lukea kymmenessä sekunnissa mutta jää mielen pohjalle pidemmäksi aikaa.

Fingerpori on se kaveri, joka keksii parhaan vitsin saunassa. Mummo on se täti, joka sanoo ääneen sen, mitä muut vain ajattelevat.

Laajempaan kuvaukseen siitä, miltä suomalainen sarjakuva näyttää 2020-luvulla kokonaisuutena, kannattaa tutustua suomalaisen sarjakuvan trendeihin 2026, jossa käydään läpi laajempi kenttä – webtoonit, graafiset romaanit ja independent-julkaisut.

Myös Mämmilä nykyluennassa tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan arjen kuvaukseen – teos, joka on vielä vanhempi kuin Fingerpori tai Mummo mutta silti käy dialogia saman teeman kanssa.

Usein kysytyt kysymykset

Kuka on Mummo-sarjakuvan tekijä?

Mummon on luonut lappeenrantalaislähtöinen sarjakuvataiteilija ja graafinen suunnittelija Anni Nykänen (s. 1983). Sarjakuva alkoi vuonna 2008, ja ensimmäinen albumi ilmestyi elokuussa 2010. Nykänen asuu Turussa ja on tunnettu myös kuvittajana.

Milloin Fingerpori alkoi ilmestyä?

Fingerpori ilmestyi ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomissa 5. helmikuuta 2007. Sarjakuvan on luonut Pertti Jarla (s. 1971 Nastolassa). Sarjakuvaa julkaistaan nykyisin useissa kymmenissä suomalaisissa sanomalehdissä.

Missä Mummo-sarjakuvaa julkaistaan?

Mummo on ilmestynyt Seura-lehdessä vuoden 2010 alusta. Lisäksi Nykänen on julkaissut strippejä omassa blogissaan. Sarjakuva on koottu useiksi albumeiksi Sammakko-kustantamon kautta.

Onko Fingerporista tehty elokuva?

Kyllä. Fingerpori-elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2019. Elokuvan ohjasi Mikko Kouki, ja käsikirjoituksesta vastasivat Kouki ja Petja Lähde. Elokuva perustuu Pertti Jarlan samannimiseen sarjakuvaan.

Kumpi sarjakuva on parempi suomalaisen arjen kuvaaja?

Vertailussa arjen tunnistettavuuden näkökulmasta Mummo on konkreettisempi: se kuvaa todellisia tilanteita isoäidin äänellä. Fingerpori on taiteellisesti monipuolisempi ja levikiltään laajempi, mutta sen huumori etääntyy arjesta kielellisen abstraktion kautta. Kumpikin on arvokas omassa genressään.

Kuinka arvioida näitä sarjakuvia oikein?

Sarjakuvan arvosteleminen vaatii genre- ja kontekstiajattelua. Miten suomalaisen sarjakuvan arvostelu tehdään -oppaassamme käymme läpi, miten tekijä, genre ja taustat otetaan huomioon analyysissä. Strippiformaattia ja hahmolähtöistä sarjakuvaa ei voi arvioida samoilla kriteereillä.