Mikä on graafinen romaani ja kenelle se sopii – täydellinen opas

Yhteenveto

✓Tarkistanut Riikka Heikkilä Mikä on graafinen romaani ja kenelle se sopii? Se on yksi sarjakuvakulttuurin eniten väärinymmärretyistä käsitteistä – ja samalla yksi kiinnostavimmista. Graafinen romaani on kirjamittainen sarjakuvateos, joka yhdistää kuvan ja tekstin yhtenäiseksi, usein temaattisesti vakavaksi kokonaisuudeksi. Se ei...

9 minuutin lukuaika
Tarkistanut Riikka Heikkilä

Mikä on graafinen romaani ja kenelle se sopii? Se on yksi sarjakuvakulttuurin eniten väärinymmärretyistä käsitteistä – ja samalla yksi kiinnostavimmista. Graafinen romaani on kirjamittainen sarjakuvateos, joka yhdistää kuvan ja tekstin yhtenäiseksi, usein temaattisesti vakavaksi kokonaisuudeksi. Se ei ole kevyttä viihdesarjakuvaa eikä tavallinen lehtialbumi, vaan oma itsenäinen kirjallinen muotonsa, joka sopii lapsesta aikuiseen, kauno- ja tietokirjallisuuden ystäville sekä niille, jotka etsivät lukemisesta jotain enemmän.

LyhyestiGraafinen romaani on kirjapituinen sarjakuvateos, joka kertoo yhtenäisen tarinan kuvien ja tekstin yhdistelmällä. Se on formaatti eikä genre, ja se sopii yhtä hyvin aikuisille, nuorille kuin lapsillekin – fiktiosta tietokirjallisuuteen. Termi juontaa juurensa sarjakuvantekijä Will Eisneriin, joka halusi erottaa vakavammat teokset perinteisistä humoristisista strippeistä.

Mikä on graafinen romaani – määritelmä ja erot sarjakuvaan

Graafinen romaani määritellään useimmissa kirjasto- ja yliopistoalan oppaissa kirjapituiseksi sarjakuvaksi, jossa on temaattinen yhtenäisyys. San Franciscon yliopiston Gleeson-kirjaston oppaassa muoto kuvataan seuraavasti: pitkä sarjakuva kirjamuodossa, joka sisältää fiktion tai tietokirjallisuuden narratiivin temaattisella yhtenäisyydellä, ja joka on yleistynyt voimakkaasti vuodesta 1986 alkaen. Marylandin yliopiston kirjaston oppaan mukaan termin alkuperä liittyy Will Eisneriin, jonka tarkoituksena oli erottaa vakavammat, kirjamuotoiset sarjakuvateokset humoristisista strippikokoelmista.

Tärkeä tarkennus: graafinen romaani on formaatti, ei genre. Tämä tarkoittaa sitä, että graafiseksi romaaniksi voidaan kutsua yhtä hyvin rikosfiktiota, muistelmia, tietokirjallisuutta kuin fantasiaakin – kunhan teos on kirjamittainen ja kertoo yhtenäisen kokonaisuuden. Ashlandin yliopiston kirjaston ohje tiivistää asian selkeästi: ”Graphic novel on formaatti, ei genre.”

Graafisen romaanin tyypillinen sivumääränoin 50 sivua tai enemmän (Gleeson Library, USF)
Muodon vakiintuminen1986-luvulta alkaen (Gleeson Library, USF)
Voi olla fiktiota tai tietokirjallisuuttakyllä (New Zealand National Library)
Termin luojaWill Eisner (University of Maryland Libraries)

Graafisen romaanin historia lyhyesti

Termi ”graphic novel” popularisoitui erityisesti vuonna 1978, kun Will Eisner julkaisi teoksensa A Contract with God ja pyrki aktiivisesti erottamaan sen perinteisistä sarjakuvista. Marylandin yliopiston kirjaston oppaassa todetaan, että Eisnerin tarkoituksena oli saada kirjakaupat ja -kustantajat suhtautumaan teokseen vakavana kirjallisuutena, ei lasten sarjakuvana. Muoto alkoi yleistyä laajemmin 1980-luvulla, ja San Franciscon yliopiston kirjaston aineiston mukaan graafiset romaanit ovat olleet voimakkaassa kasvussa siitä lähtien. Nykyään niitä luokitellaan kirjastoissa sekä kaunokirjallisuuden että tietokirjallisuuden alle.

Mikä on graafinen romaani vs. sarjakuva-albumi ja strippikokoelma

Graafinen romaani sekoitetaan usein sarjakuva-albumiin tai strippikokoelmaan. Erot ovat kuitenkin selkeitä, kun tietää, mitä etsiä. Uuden-Seelannin kansalliskirjaston ohjeistuksessa todetaan, että kirjastoammattilaiset käyttävät termiä graafinen romaani usein kattamaan kaikki kirjapituiset sarjakuvateokset – mukaan lukien aiemmin sarjoitettujen sarjakuvien kokoelmat, jotka on sidottu yhdeksi kirjaksi.

Muoto Pituus Rakenne Tyypilliset teemat
Graafinen romaani 50–300+ sivua Yhtenäinen tarina tai temaattinen kokoelma Vakavat, monimuotoiset, myös tietokirjallinen
Sarjakuva-albumi 48–64 sivua Osa sarjaa, ei välttämättä itsenäinen Vaihtelevia, usein viihteellisiä
Strippikokoelma Vaihteleva Lyhyiden strippien kokoelma, ei lineaarinen tarina Humoristisia, päiväkohtaisia
Manga-tanköbon 150–200 sivua Osa sarjaa, japanilaiseen perinteeseen pohjautuva Erittäin laaja kirjo genrejä

Suomalaisessa kontekstissa sarjakuva-albumin ja sarjakuvaromaanin eroja on tärkeä ymmärtää, sillä termejä käytetään usein sekaisin kirjakaupoissa ja kirjastoissa.

Kenelle graafinen romaani sopii – lukijaprofiilit

Tämä on kysymys, johon monet törmäävät ensi kertaa graafisen romaanin parissa: onko se ”oikeaa kirjallisuutta” ja kenelle se oikeastaan on tarkoitettu? Vastaus on laaja: graafinen romaani sopii lähes kaikille, mutta eri teokset puhuttelevat eri lukijoita.

Lapset ja nuoret

Uuden-Seelannin kansalliskirjaston kouluille suunnatussa ohjeistuksessa todetaan, että graafiset romaanit tukevat lukemiseen sitoutumista ja sopivat erityisen hyvin lapsille ja nuorille, koska kuva kantaa osan merkityksestä. Lapsille on tarjolla teoksia kuten Jeff Kinneyn Päiväkirja peräjänkeen -sarja (alkup. Diary of a Wimpy Kid), joka kuuluu graafisen romaanin ja kuvitetun lastenkirjan välimaastoon. Nuorisolle suunnattuja klassikoita ovat muun muassa Raina Telgemeier’in Smile ja Drama, jotka käsittelevät kasvun teemoja rehellisesti.

Aikuiset – myös sellaiset, jotka eivät ”lue sarjakuvia”

Graafinen romaani on vakiinnuttanut paikkansa aikuisten kirjallisuudessa. Encyclopaedia Britannican määritelmän mukaan graafinen romaani on pitkä sarjakuvakertomus kypsälle yleisölle, jossa on vakavia kirjallisia teemoja ja kehittynyt kuvitus. Maailmankuuluja aikuisten teoksia ovat Art Spiegelmanin Maus (joka voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1992), Alan Mooren Watchmen sekä Marjane Satrapin Persepolis, joka käsittelee Iranin vallankumousta omakohtaisesti.

Lukijat, joille tekstipohjainen lukeminen on työlästä

Yksi graafisen romaanin vahvuuksista on sen saavutettavuus. Kirjasto- ja yliopistoalan oppaissa todetaan toistuvasti, että kuvan ja tekstin yhdistelmä palvelee lukijoita, joille pelkkä tekstipohjainen lukeminen on kognitiivisesti kuormittavaa – oli kyse sitten luki- tai oppimisvaikeuksista, kielenoppimisesta tai yksinkertaisesti erilaisesta oppimistyylistä.

Hyvä tietääGraafinen romaani ei ole ”helpompi versio oikeasta kirjallisuudesta”. Teos kuten Art Spiegelmanin Maus tai Marjane Satrapin Persepolis vaatii lukijalta yhtä paljon tulkintaa, empatiaa ja kontekstuaalista ymmärrystä kuin mikä tahansa vakava proosaromaani – kuva vain lisää kerronnan ulottuvuuksia, ei poista niitä.

Graafiset romaanit tietokirjallisuutena – ei pelkkää fiktiota

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on se, että graafinen romaani on aina fiktiota. Tri-County Technical Collegen kirjaston luokittelun mukaan graafinen kirjallisuus jakautuu selkeästi fiktioon ja tietokirjallisuuteen: on olemassa graafisia muistelmia, journalistisia graafisia romaaneja ja opetuksellisia teoksia. Joe Saccon Palestine on esimerkki journalistisesta graafisesta romaanista, Nick Sousanisin Unflattening puolestaan akateemisesta väitöskirjasta sarjakuvamuodossa. Suomessa Keijo Ilkan teosten kaltaiset tietokirjalliset lähestymistavat ovat tuttuja sarjakuvamuodon kautta.

Graafinen romaani on formaatti, ei genre – se voi olla rikosromaani, muistelma, journalismi tai akateeminen teos, kunhan se kertoo yhtenäisen kokonaisuuden kirjamittaisena kuvasarjana.

Mikä on graafinen romaani opetuksessa ja kirjastoissa

Graafiset romaanit ovat vakiinnuttaneet asemansa myös institutionaalisessa käytössä. Illinois Central Collegen kirjaston ohjeistuksessa todetaan, että graafiset romaanit ovat kirjamuoto, joka esittää tietoa kuvien avulla. Kirjastoissa niitä käytetään sekä lukumotivaation herättämiseen että opetuksellisiin tarkoituksiin. Monissa koulukirjastoissa graafiset romaanit ovat oma hyllyosastonsa, eikä niitä enää luokitella pelkästään ”sarjakuviksi”.

Henkilö lukee graafista romaania kirjaston nojatuolissa luonnonvalossa

Suomalaisissa kirjastoissa graafiset romaanit löytyvät tyypillisesti sarjakuvaosastolta tai omasta graafisten romaanien hyllystään. Helsingin kaupunginkirjasto, Tampereen pääkirjasto ja monet muut suuret kirjastot tarjoavat kattavat kokoelmat, ja e-kirjapalveluiden kautta kuten Libby/OverDrive on saatavilla myös digitaalisia graafisia romaaneja kirjastokortilla.

Parhaat graafiset romaanit eri lukijaprofiileille – konkreettiset suositukset

Koska graafinen romaani kattaa niin laajan kirjon, on hyvä tietää, mistä aloittaa. Alla on jaottelu lukijaprofiilin mukaan, pohjautuen siihen, mitä kirjasto- ja sarjakuva-alan oppaat nostavat esiin tunnetuimpina ja arvostetuimpina teoksina.

Lukijaprofiili Suositeltavia teoksia Miksi sopii
Aikuinen aloittelija Persepolis (Satrapi), Maus (Spiegelman) Itsenäisiä tarinoita, vakavia teemoja, ei sarjatuntemusta vaadi
Nuori 12–16 v. Smile (Telgemeier), El Deafo (Bell) Kasvutarinoita, helposti lähestyttäviä, palkittuja
Jännityksen ystävä From Hell (Moore & Campbell), Road to Perdition (Collins) Rikoskirjallisuuden klassikoita sarjakuvamuodossa
Tietokirjallisuuden lukija Palestine (Sacco), Unflattening (Sousanis) Journalismia ja akateemista tutkimusta sarjakuvana
Suomalainen sarjakuvaharrastaja Matti Hagelbergin teokset, Ville Ranta Kotimainen näkökulma, palkittua auteur-sarjakuvaa
Miksi tämä on tärkeääKun valitset graafista romaania ensi kertaa, valitse teos, joka on luonteeltaan itsenäinen – ei osa pitkää sarjaa. Näin saat kokonaisen lukuelämyksen ilman, että tarvitset sarjatuntemusta tai edellisiä osia.

Mikä on graafinen romaani verrattuna webtooniin ja mangaan

Sarjakuvakulttuurissa on tällä hetkellä kolme hallitsevaa pitkän muodon formaattia: graafinen romaani, manga ja webtoon. Ne eroavat toisistaan lukusuunnan, julkaisumuodon ja kulttuurisen taustan suhteen, mutta kaikilla on yhteinen perusta kuvasarjakertomuksessa. Suomalaisen sarjakuvaharrastajan kannattaa tuntea erot, sillä lukualustat ja tarjonta vaihtelevat formaatin mukaan. Oppaamme webtoonin historiasta ja määritelmästä avaa tätä vertailua tarkemmin.

Manga julkaistaan japanilaisessa perinteessä oikealta vasemmalle luettavana kirjana, ja sarjat voivat olla satoja nidoksia pitkiä. Webtoon puolestaan on lähtökohtaisesti digitaalinen, pystysuunnassa selattava muoto, joka on syntynyt Etelä-Koreassa 2000-luvun alussa. Graafinen romaani on lähinnä länsimainen formaatti, jota julkaistaan kirjana alusta alkaen – tai aiemmin lehdissä sarjoitetun sarjakuvan koottuna kirjaversiona.

Manga, webtoon ja graafinen romaani ovat kaikki kuvasarjakertomuksen muotoja – mutta niiden lukukokemus, kulttuurinen tausta ja tyypilliset teemat eroavat toisistaan merkittävästi.

Usein kysytyt kysymykset

Onko graafinen romaani sama kuin sarjakuva?

Ei täsmälleen. Kaikki graafiset romaanit ovat sarjakuvia laajassa mielessä, mutta kaikki sarjakuvat eivät ole graafisia romaaneja. Graafinen romaani on sarjakuvan pitkän muodon alatyyppi, jossa on erityinen kirjamuoto ja temaattinen yhtenäisyys. Perinteinen lehtialbumi tai strippikokoelma ei ole graafinen romaani, vaikka sekin on sarjakuvaa.

Voiko graafinen romaani olla tietokirja?

Kyllä. Tietokirjallinen graafinen romaani on oma vakiintunut alagenrensä. Esimerkkejä ovat journalistiset teokset kuten Joe Saccon Palestine, muistelmat kuten Satrapin Persepolis sekä akateemiset teokset kuten Nick Sousanisin Unflattening. Kirjasto- ja yliopistoalan lähteet luokittelevat graafiset romaanit systemaattisesti myös tietokirjallisuuden alle.

Mille ikäryhmälle graafinen romaani sopii?

Graafinen romaani sopii kaikille ikäryhmille, sillä teoksia löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille. Ikäraja riippuu täysin teoksesta: Jeff Kinneyn Päiväkirja peräjänkeen sopii jo kouluikäisille, kun taas Alan Mooren Watchmen tai Art Spiegelmanin Maus on suunnattu selvästi aikuisyleisölle. Uuden-Seelannin kansalliskirjaston mukaan graafiset romaanit sopivat erityisen hyvin lasten ja nuorten lukemisen tukemiseen.

Mistä tunnistaa graafisen romaanin kirjakaupassa?

Graafinen romaani on yleensä selkärangan koosta kirjamainen teos, jossa on kovakantinen tai pehmeäkantinen kirjamuoto ja sarjakuvamainen sisältö. Kirjakaupat sijoittavat ne usein omaan sarjakuva- tai graafinen romaani -osioonsa. Kirjastossa ne löytyvät tyypillisesti sarjakuvaosastolta, joskin osa kirjastoista erottaa graafiset romaanit omaksi hyllyksi.

Onko graafinen romaani helpompi lukea kuin tavallinen romaani?

Ei automaattisesti. Kuva tuo lisäulottuvuuden kerrontaan, mutta se ei tee teoksesta yksinkertaisempaa. Vakavat graafiset romaanit – kuten Maus tai Persepolis – käsittelevät raskaita aiheita ja vaativat lukijalta tulkintaa aivan kuten proosakirjallisuuskin. Kuva voi kuitenkin helpottaa pitkään tekstilukemiseen tottumatonta lukijaa pääsemään tarinan pariin.

Mistä voi lukea graafisia romaaneja suomeksi laillisesti?

Graafisia romaaneja voi lukea suomeksi laillisesti kirjaston e-kirjapalveluista kuten Libby/OverDrive, maksullisista tilauspalveluista kuten Bookbeat ja Storytel sekä kotimaisten kustantajien verkkokaupoista. Kirjastokortilla pääset käsiksi laajaan digitaaliseen kokoelmaan täysin ilmaiseksi. Lisää tietoa löydät sivustomme oppaasta graafisten romaanien lukemisesta verkossa.

Yhteenveto: mikä on graafinen romaani ja kenelle se sopii

Graafinen romaani on kirjapituinen sarjakuvateos, joka kertoo yhtenäisen tarinan tai temaattisen kokonaisuuden kuvien ja tekstin yhdistelmällä. Se on formaatti, ei genre – ja se sopii lapselle, nuorelle, aikuiselle, tietokirjallisuuden ystävälle ja proosaromaanin lukijalle yhtä lailla. Muoto on ollut kasvussa vuodesta 1986, se on vakiinnuttanut paikkansa kirjastojen ja yliopistojen kokoelmissa, ja parhaat teokset kilpailevat tasavertaisesti kaiken muun vakavan kirjallisuuden kanssa.

Jos et ole ennen lukenut graafista romaania, aloita itsenäisestä teoksesta kuten Persepolis tai Maus – molemmat ovat saatavilla suomenkielisinä käännöksinä. Jos olet nuori lukija tai etsit teosta nuorelle, Smile tai El Deafo ovat erinomaisia lähtökohtia. Ja jos kiinnostaa kotimaiset suomalaiset graafiset romaanit, seuraa Sarjakuva-Finlandian palkintoja – ne nostavat esiin vuoden parhaat kotimaiset teokset.

Lähteet

Jaa rakkautesi
Avatar photo

Elina Rantanen

Elina Rantanen aloitti sarjakuvien keräilyn lapsena isoveljensä vanhoista sarjakuvalehdistä, ja harrastus laajeni vuosien myötä kattamaan kotimaiset underground-sarjakuvat, japanilaisen mangan ja yhdysvaltalaiset supersankaritarinat. Hänen kotonaan on tarkoin järjestelty hylly, joka sisältää satoja nimikkeitä eri vuosikymmeniltä ja tyylilajeista. Elina on osallistunut sarjakuvatapahtumiin ympäri Suomea ja tavannut lukuisia kotimaisia piirtäjiä, joiden tarinoita hän on nostanut esiin artikkeleissaan. Hän uskoo, että sarjakuva on tasavertainen taidemuoto kirjallisuuden ja elokuvan rinnalla, ja pyrkii kirjoituksissaan tekemään oikeutta niin taiteelliselle kunnianhimolle kuin viihteelliselle riemulle. Elina lukee edelleen useita sarjakuvia viikossa ja pitää erityisen tärkeänä sitä, että kotimainen sarjakuvataide saa ansaitsemaansa näkyvyyttä.

Artikkelit: 83

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *